”Roisto irrottaa päitä mutta hänen oma päänsä ei irtoa teloituksessa”

Eräs tapa suhtautua musiikkiin on, että se ei mene kokonaan hukkaan, jos se toimii edes terapiana soittajilleen. Näin miettinee yläasteen musiikinopettaja kuunnellessaan oppilaidensa versiointia Maj Karman kappaleesta. Niin voi miettiä myös äiti, jonka pojan hiukset alkavat pidentyä ja rumentua kitaran hankkimisen myötä. Se on vähän hyssälämäinen suhtautumistapa; kenties liikuntaan voisi suhtautua sillä tavalla ilman että sivuuttaa mitään. Lenkkeilyhän ei mene hukkaan, jos lenkkeillessä kohoaa kunto. Mutta ehkä suljen näin lenkkeilystäkin pois olennaisimman. Ehkä kaikille lenkkeilijöille tärkeintä ei ole mielen ja kehon hyvinvointi, vaan se, että näyttää hyvältä lenkkeillessään. Silloin lenkkeily olisi samanlaista kuin rock.